"Totta kyllä, mutta hän on kumminkin mies, jos kohtakin raajarikko, vaan tämä on vaimo", intteli kyytimies.
"Käymmekö hänen luonaan?"
"Käymmepä tietenkin. Olisihan vääryys mennä hänen ohitsensa, kun te kerran senlaisiin haluatte tutustua", tuumaili kyytimies kehkaantuneena.
Päivä oli käynyt jo hyvin illalle heidän näin paljon viivytellessään. Ilma oli lämmin ja tyyni; ei puunlehtikään liikahtanut. Matkustaja ei kiirehtinyt nytkään kulkuansa, sillä koko luonto oli niin kaunis, raitis ja virkistävä.
Vastaan rupesi nyt tulemaan paksua savua, joka lähti jostakin kydöstä (suopellosta).
"Nyt se kohta tulee", sanoi kyytimies.
"Mikä tulee kohta?"
"Se akka."
"Mutta eihän täällä edessä päin näytä olevan minkäämlaista ihmisasuntoa."
"Ei se akka näinä aikoina huoneessa asustelekaan."