"Oikeastaan ei meillä ole teiltä mitään asiallista kysyttävää ja kuitenkin voisi semmoista olla paljonkin — —. Tahtoisin puhutella teitä, kun vaan aikanne myöten antaisi", sanoi matkustaja.
"Kyllähän, mutta missä tässä istuisikaan", myönsi vaimo.
"Kyllä tässä…" sanoi matkustaja ja asetteli karsituita puita istuimiksi.
Siihen sitä sitten istuttiin kolmikulmaan.
"Mitä puhumista teillä minulle olisi?" kysyi vaimo matkustajalta ja katsoi häntä silmiin; hän tunsi kyytimiehen, eikä siis luullut hänellä mitään kykyttävää olevan.
"Niin — tuota. Huomasin että vaimo-ihminen ypö yksinään on tämänlaatuisessa työssä ja se herätti uteliaisuuttani. Tottahan teillä muulloin <m muitakin työkumppaneita?" sanoi matkustaja vähän hämillään.
"Minullako —? Ei minulla koskaan ole mitään työkumppania", sanoi vaimo oudoksuen.
"Ei koskaan! Ainako sitten olette yksinänne työssä?"
"Aina."
"Ja tämmöisessäkin työssä!?"