"Voi kuulkaasta hyvä isäntä ja emäntä — en minä sentään puhu, sanottaisiin minun sitten juorunneen", sanoi Lillu, katkaisten puheensa.
"Puhu vaan, Lillu! ei se tästä sen etemmäksi mene, eikä sinun tarvitse isäntää ujostella", sanoi Katru.
"Älä suinkaan minua ujostele, Lillu, puhu vaan hälkyilemättä suusi puhtaaksi!" kehoitti isäntäkin.
"Torpan akka sanoi Ainan käyneen häneltä paidan ompeluksia noutamassa", alkoi Lillu.
"Olikohan ne omia ompeluksiansa?" kysyi Katru.
"Omiansa tietenkin", vakuutti Lillu.
"Niinkö hän on kelvotoin ja saattamatoin, ett'ei itse saa paitaa päällensä ommelluksi?" kysyi Katru teko-kauhistuksella.
"Voi hyvä juu! Ettekö te, emäntä, ole sitä ennen tienneet; minähän tuolle olen lapasetkin käteen kutonut", sanoi Lillu ihmetellen emännän tietämättömyyttä.
"Millä se, rotta, maksaa palkan käsitöistä, joita hän teettää?" kysyi
Katru teko-tietämättömyydellä.
"Voi emäntä kulta! joka varastaa niin julmasti kotoaan, millä hän muulla maksaisi palkan. Minulleki tarjosi hän jyviä käsitöitteni edestä, mutta mitä minä hänen jyvillänsä teen; rahan tuo sitten maksoi. Hän kokee olla aina niin höyli minullekin, ikäänkuin en minä häntä tietäisi ja tuntisi. Viimeskin kun kävin siellä, keitti Aina silloinkin kahvia, ja mistä hänelle se vara olisi, jos ei hän varastaisi", sanoi Lillu suurella varmuudella.