"Aina kutoi myös omassa kamarissaan ihmeen siistiä puolivillaista vaatetta. Siihen tuli Lillukin ja loikui päätänsä kipeeksi. Hän pyysi Ainan itsellensä kahvia keittämään; Aina kävi äidiltänsä pyytämässä kahveja, joista sitten keitti ja antoi Lillulle. Kun Lillu sai kahvia, rupesi hänen kielensä laulamaan, eikä päänkipu näyttänyt häntä yhtään enään vaivaavan. Siinä oli senkin seitsemät loilotukset ja toivotukset, kauniiksi ja onnelliseksi kehumiset ja tuo loiruaminen oli niin inhottavaa, että Aina käski hänen viimein olemaan hiljaa. Hän halaili ja syleili Ainaa ja viimeksi hän pyysi Ainalta lapasten kudinta, mutta hän ei antanut, sanoi vaan itsekin saavansa lapaset käteensä. — No se häntä nyt värkki on tuo Lillu! Hän on semmoinen juorukello, että puhuu yhtä yhden ja toista toisen edessä ja muuten semmoinen ilkiö, ett'en minä häntä jaksa kärsiä, eikä häntä kärsi kukaan kelpo ja rehellinen ihminen", puheli Maija, tietämättään kuinka luotettava välikappale Lillu oli Kirriläisille.
"Joko Lillu lähti pois teidän ai … tuota piti kysyäni: saiko Lillu lapasten kudinta?" kysyi Katru sitä tätä hämillänsä.
"Ei, niinkuin ma jo sanoin. Hän lähti pois ja minä menin emännän kamariin, jossa tovin puhelimme asioita keskenämme. Aina kuului kutoa hellittävän kamarissaan, että pirta pani yhtenä paukenna; hänestä te saatte oikeen kelpo miniän, koska olen kuullut vähän asian olevan sinne päin kallellaan", puheli Maija viattomasti.
"Jos te puhutte siitä asiasta sanankaan sinne päin, niin minä talutan teidät paikalla porrasten päähän", sanoi Kirri tuimistuneena, kuultuansa Maijalta semmoista puhetta.
"Herranen aika! Niinkö päin teidän mielenne asiassa ovatkin? Ja minä olen tietämättäni niin paljon asiasta puhunut. Mutta kuinka minä heistä, paremmin kuin muistakaan ihmisistä, saatan puhua muuta kuin minkä tiedän toden olevan, enkä minä osaa totuutta salata. En myös ole tullut kiittämään enkä laittamaan, en toimittamaan enkä konttia kantamaan, mutta tuosta harmistuneesta lauseestanne kuulin, ett'ei totuus olekaan teille mieluista. Mutta sen sanon vieläkin, ett'ei teillä ole parempaa eikä potrempaa miniän apua vielä koskaan tarjona ollut, eikä vastakaan tule, sillä Aina on sekä käsi- että ulko-työlle niin roima, ett'en ole vielä verrempaa koskaan ennen nähnyt. Hän on myös niin rakkaan ja kelvon luontoinen kaikkia ihmisiä, niin köyhiä kuin rikkaitakin kohtaan, että oikeen lisääksi käypi. Se ei ole kumppania vailla, joka hänen käsittää, ja jos saatte hänen miniäksenne, niin kiittäkää lykkyänne. Älkää nyt, naapurit, pahastuko, jos puheeni ei liene ollut mieliksenne, sillä minä olen sanonut vaan totuuden", puhui Maija ja lähti pois.
"Siis Lillun puhet Ainasta oli sulaa valhetta ja ilkeintä parjaamista", sanoi Kirri harmistuneena Maijan mentyä.
"Ei; eivät ne saattaneet olla valheita. Lillun puheet olivat aivan yhtäpitäviä naapurin Pirkon ja Kirstin puhetten kanssa, ja moni muu on puhunut samaan suuntaan", puollusteli Katru mielipiteitään, peläten Kirrin kääntyvän vastakkaiseksi hänen toimilleen, naapurin Maijan puhetten tähden.
"Mutta minä pidän naapurin Maijan rehellisempänä ihmisenä, kuin yhdenkään heistä", sanoi Kirri lujasti.
"Voi sinua! Etkö nyt huomaa, että naapurin Maija oli Kolkkilasta laitettu asian alkain tänne, toimittamaan tuota ryökälettä miniäksemme?" sanoi Katru, kylläkin soveliaasti tarkoituksilleen.
"Niinhän se, näen mä, onkin asian laita, en ollut tuota ymmärtääkään; niinhän se onkin. Sinä aina ymmärrät paremmin tuommoiset asiat kuin minä", sanoi Kirri, taas täydellisesti kääntyneenä.