"No, tuntuisipa hän muutoin siltä, mutta miksikä hän puhuu niin monella lailla?" sanoi Kirri, harkiten Kirstin viimeistä puhetta.
"Hän suopi paljon hyvää meille ja siinä innossaan puhuu hän väliin liikojakin, ei se ole mitään muuta", sanoi Katru.
"Niin tuo taitaa olla", sanoi Kirri huolettomasti.
Samassa tuli naapurin Maija huoneesen.
"Mitä kuuluu?" kysyi Katru.
"Eipä tuota mitään erinomaisia kuulu, mitä tänne kuulunee?" sanoi tullut.
"Kuuluu tänne: Kolkkilasta on varastettu", sanoi Kirri, päästäksensä käsiksi tuohon mieluiseen uutiseensa.
"Niin on", sanoi Maija.
"Jyviä".
"Niin".