"Myöntyikö Martti mielellään?" kysyi Kirsti yhä epäileväisesti.
"Myöntyi, kuinkas muutoin, ja päälliseksi on Martti maannut vuoteessa haavansa tähden, niinkuin tiedät, eikä siis ole päässyt yhtymään tuon Kolkin heittiön kanssa. — Mutta kumma kyllä! haava paranee kummallista vauhtia, vaikka se oli niin paha", sanoi Kirri iloisesti.
"Älkää Martin ja Susson naimiskaupasta olko vielä kovin mielissänne, sillä Aina kuuluu, miehen vaatteisin pukeuneena, kulkevan öillä Martin kamarissa", sanoi Kirsti taas pahaa ennustavaisesti.
"Voi tuhannen piru! Niinkö?" sanoi Kirri säikähtäen.
"Niin kovinkin; Lillu on sen nähnyt omilla silmillänsä", vakuutti
Kirsti.
"Nyt saat taasenkin tutustua Kolkin tyttären kehutun sivistyksen kanssa", huomautti Katru Kirrille.
"No rahojeni kautta! En minä häntä tuommoiseksi olisi uskonut, vaikka sata suuta olisi sanonut", sanoi Kirri, peräti kauhistuneena.
"Ja Martti ja Aina kirjoittavat toisillensa", lisäsi Kirsti.
"Kirjoittavat! häh, mitä? mistä sen tiedät?" kysyi Kirri hätäisesti, saatuansa uutta epäilyksen ainetta.
"Tässä on Ainalta kirje Martille, jonka ma olen saanut käsiini ja jonka ma tulin teille tuomaan, ett'en aina tulisi valehteliaksi ja että tulisitte tietämään, kuka tässä valehtelee, kuka totta puhuu", sanoi Kirsti, ojentaen Kirrille kirjeen.