"En minä heitä nyt juuri niin todesta pelkää, mutta minä en tahtoisi heidän kanssaan riidellä. Onhan niitä nyt muitakin miehiä puhemieheksi ja saatathan itsekin asiasi ajaa — en minä — tohdi", sanoi Rehkonen tavallisella hajamielisyydellänsä.
"Voi minua onnetointa!" sanoi Martti ja lähti vesissä silmin pois.
Samassa astui Pylkkönen, seurakunnan pastori, huoneesen.
"Joko te, Rehkonen, olette ottamassa naimalupaa Martille ja Ainalle?
No, se onkin oikeen, että saadaan häitä", sanoi Pylkkönen Rehkoselle.
"En ole; eivät ne ole niin päin piiputkaan", sanoi Rehkonen.
"Kuinkas niin?" kysyi Pylkkönen.
"Kolkkilanko?"
"Ei, vaan tämän talon".
"Vähäluku tämän talon vanhuksista, kun vaan Kolkkilan vanhukset suostuvat, sillä onhan Martti laillisessa ijässä, jonka tähden ei hän tarvitse naittajainsa suostumusta", selitti Pylkkönen.
"Ei Marttikaan tahdo enään Ainaa", valehdella lipotteli Rehkonen.