"Sitä ei ole".
"Mitä se nyt tahtoo sanoa? Onhan perilliset maksettu ja kuitti annettu", sanoi pastori kummeksien.
"Kuitti on minulta varastettu."
"Ja kuka?"
"Isä ja äiti."
"Ja mihin he sitten ovat sen panneet?"
"Omain sanainsa mukaan — polttaneet."
"Hym! Jopa jotakin! En ikänä ole nähnyt väärääkään asiaa noin kavalasti ajettavan, enkä vääryyden noin kauvan menestyvän! Mutta tässäpä sen loppu nyt onkin, sillä tässä ei auta muu kuin totuus. Saattaako Kolkki mennä takaukseen, jos mahdollisesti saattaisi vielä kysymys tulla Martin vaimo vainajan perinnöstä? Luultavasti Markku antaa mielelläänkin toisen kuitin, koska hän on kumminkin jo perinnön saanut", sanoi pastori.
"Kyllä minä menen takaukseen", sanoi Kolkki.
Samassa tuli Lillu huoneesen. Hän luikuili ja katseli ympäri huonetta ja kun hän havaitsi pastorin, häpesi hän ja mutisi itsekseen puoli-ääneen: "Voi pirun väki, eikö Martti ainakin ole täällä ja pastorikin!" Sitten sanoi hän kovaa "hyvää päivää!"