"Ei minulla muille eikä muilla minulle ole nykyään semmoista asiaa, joka ei saisi tulla muidenkin kuuloon. Minä olen niistä kahdenkeskisistä asioista saanut kovan kylläni", sanoi Martti lujasti.

"Taidat olla akkasi laittamana Susson asiamiehenä", sanoi Kolkki pistelevästi.

"Nyt minä kuulen ja huomaan, että Kolkki kuuntelee ja uskoo juoruja! Enpä olisi uskonut aika miestä noin akkamaiseksi! Rehellisyys maan perii", sanoi Rehkonen röyhkeästi.

"Se minusta on oikeen akkamaista, kun mies ottaa akaltaan tavasta selkäänsä oikeen Porvoon mitalla ja sen jälkeen nöyrästi ajelee akkaväen asioita", selitti Kolkki.

"Niin — selkäänsä — hym! mutisi Rehkonen masentuneena tällä kerralla, kun huomasi Kolkilla olevan paremmat tiedot hänen koti-elämästään kuin kenties hänellä itsellänsä.

"Mainitsitpa kerskaamalla rehellisyydestäsi; eipä siinä mitään kerskaamista, sillä minä olen sinun havainnut olevan katkerassa sapessa ja kauheassa vääryyden solmussa", sanoi pastori Rehkoselle.

"Kuka? Minäkö? Missä kohden ja missä asiassa? Pastorin pitää näyttää syytöksensä toteen", sanoi Rehkonen kiivastuneena ja melkeenpä hävyttömästi, sillä hän oli saanut röyhkeytensä takaisin, kun ei luullut pastorin tietävän hänen kavaloita vehkeitään.

"Sanoithan minulle, ett'ei Martti tahdo enää Ainaa vaimoksensa, ja Martti sanoo kyynelsilmissä pyytäneensä sinua, ett'et jättäisi asiaa kesken. Vielä päälliseksi valehtelit minulle, ett'ei Martti ole kotona, kun olisin häneltä itseltänsä asiaa tiedustellut, ja kuitenkin oli Martti vaan toisessa huoneessa! Ovatko tuommoiset temput rehellisen miehen työtä? Tuomitse nyt itse", sanoi pastori lujasti.

"Yhy! niin Mart … tuota minäkö? niin Marttiko? — — niin, niin — onhan täällä Marttikin — en minä — — kyllähän se — mitenkäs se onkaan? — otti ja tuota — — hym", sokerteli Rehkonen sitä ja tätä, kun sai odottamatta kuulla pastorilta totuuden, jonka ei hän luullut hänen korvillensa tulleen. Rehkonen vilkuili ympäri huonetta noita hätä-ääniä päästellessään, ikäänkuin hän olisi etsinyt jotain ainetta uudelle valheellensa, jonka turvissa hän olisi voinut itsensä päästää tuosta pälkkähästä. Mutta kun hän havaitsi Martin, tuon elävän todistuskappaleen pastorin puheen vahvistajana, istuvan rauhallisena, suu vienossa ilvehymyssä, niin loppui Rehkos-raiskalta kaikki miehuus ja hän oli nyt täydellisesti kumottu mies.

"Koska noin kovin jouduit hämille, niin mahtanet itsekin huomata, ett'et ole juuri rehellisesti elänyt tämän asian kanssa. Muissakin asioissa olen minä sinun huomannut olevan epärehellisen, ja kaikista noista tulee sinun tehdä pikainen parannus", sanoi pastori Rehkoselle sielunhoinnollisesti.