"Entäs itse?"
"Sinähän tuota iloitsit ja kerskasit Rehkoselta saaneesi semmoisia neuvoja, jotka vissiin auttaisivat".
"Entä sinä itse Rehkosen Pirkolta kainalotilkun kääntämisen keinolla?"
"Suostuithan tuohon itsekin, sentähden ei asia ole paremmin minun kuin sinunkaan."
"Älkäämme niistä asioista kiistelkö ja ruvetko keskenämme riitelemään, sillä totisesti olemme samassa kadotuksessa; työläs on meidän potkia tutkainta vastaan", sanoi Kirri viimein sovittavaisesti.
"Voi kuin minä pelkään! Todellakin hiki päältäni juoksee — voi minun poikaani Marttia!" sanoi Katru unhottaen riitansa miehen kanssa ja alkaen vaipua taas entiseen surumielisyyteensä.
"Ne ovat parempia tunteita; anna niiden päästä valtaan, niin sydäntäsi helpoittaa! Minun on tuntoni jo paljon helpompi, kun olen ruvennut paremmasti ajattelemaan", sanoi Kirri kehoittavaisesti.
"Ainahan olen lapsiani rakastanut", sanoi Katru äidillisesti.
"Sitä ei saata kukaan sanoa, ett'et sinä ole ollut äiti lapsillesi ja isällinen sydän rupeaa minussakin aina enemmän vaikuttamaan; anna sinäkin äidillisen sydämesi tässäkin vapaasti hehkua, niin asiamme kääntyvät pian hyväksi", sanoi Kirri kesytellen vaimoansa.
"Mitä sinä sitten oikein tarkotat?" kysyi Katru jo vähän lauhtuneena.