"Oletko jo irti Kitsalasta?"
"Olen."
"Karannut, vai?"
"Ei kun pantu."
"Teit kai jonkun rötöksen — taisit näpistellä, luulen ma?"
"En minä ole ikänä varastanut, enkä vastakaan varasta," sanoi poika ja pillahti itkemään.
"Ohoh! Älä tuota niin kovin pahakses pane; minä arvelin vaan, sillä sinunlaisesi kyllä osaavat semmoista tehdä. Sen parempi sinulle, kun olet rehellinen; sen uskonkin nyt, koska niin kipeästi otti. Mutta tahtoisinpa tietää, minkä vuoksi Kitsalaiset sinut pois panivat?" hövelsi ukko.
Poika kertoi koko jutun alusta loppuun.
"Sen parempi sinulle, kun niin on. Eihän se ole rikos eikä mikään, jos sortajaansa vähän pölyyttää; sen parempi, kun on miehessä vähän kuraassia. Mutta voitko vakuuttaa, etteivät Kitsalaiset tule sinua takaa ajamaan?" sanoi isäntä.
"Eivätkä tule," sanoi poika nyrpeissään.