"Vähänkö vaan — — niinkö? Noin ison pojan pitäisi osata jo paljon…
Kumma kun en tuota ennen ole … — annas koetan," sanoi ukko ja sivalsi
Uuden testamentin pöydältä.
"Noh, tuosta noin," sanoi ukko, osoittaen sormellansa ensimäistä kohtaa, mikä sattui eteen aukenemaan.
"Ja — minä — kaikene — tavarani — kulutane — köyhäine — ravinnoksi," tankkasi ukko edellä, kun ei poika niin rivoon kerennyt.
"Ei se niin ole."
"Häh — kuinkas?"
Poika luki solkeensa useita värsyjä.
"Mitä? Oletpa pianaikaa parempi kuin minä itse — osaatko ulkoakin? sanoi ukko ihmetellen.
"Osaahan tuota."
"Mihin asti?"
"Kirjani yli."