Samassa astui verantaan hyvin maneeripukuinen nuorimies ja tyttö kävi niin rauhattomaksi että hän sijoitteli itseänsä paikasta toiseen. Poika istui samalle penkille kuin Mattikin ja alkoi siivosti kysellä mitä hän on miehiänsä ja mihin hän on kulkemassa. Lyhyesti ja jurosti vastaili Matti hänelle ja lopuksi selitti hän olevansa vanha tuttava tämän talon perheelle ja tahtoneensa tulla tervehtimään heitä, kun tilaisuus siihen oli.
Kun hän oli saanut mielestänsä tarpeelliset selitykset, meni hän rauhallisesti pois.
Matille selvisi nyt kaikki. Entisen kiihkeän ja palavan rakkauden sijaan sykähti nyt hänen sydämeensä yhdellä iskulla semmoinen kylmyys ja vastenmielisyys Maijaa kohtaan niinkuin sinne olisi paiskattu kokonainen jäävuori. Hän ei ollutkaan pitänyt pyhiä rakkauden lupauksiaan, vaan oli rikkonut ne, herra ties, kuinkakin usein ja vieläpä niin siveettömällä tavalla, että oli ottanut öisinä ailoina vastaan nuoriamiehiä ja maannut heidän kanssaan, josta Matilla oli itsellään tuore ja varma todistus. Ei nyt Matin silmissä Maija ollut mistään arvosta kaikkine kauneuksineenkaan, epärehellinen, petturi vaan, joka ei ollut hänen uskollisen rakkautensa arvoinen.
"Eikö lähdetä huoneesen", rupesi Maija esittelemään.
"Eipä minun haluta nyt juuri mihinkään lähteä", sanoi Matti kylmän tylysti.
"Eihän se nyt mitenkään muutoin sovi; olet väsyksissä ja nälissäsi, tarvitset ruokaa ja lepoa", sanoi tyttö ja meni herättämään vanhempiaan. Pian tulivatkin he kuistiin Mattia tervehtimään ja kehoittamaan häntä tulemaan huoneesen. Matti seurasikin juromaisena kehoitusta.
Matille laitettiin nyt pulska jos pulska illallinen ja toiseen kamariin vuode; sitten kehoitettiin häntä syömään ja panemaan maata. Mutta Matin sydän oli niin täysi ett'ei hänen haluttanut kumpaakaan tehdä ja jyrkästi kieltäysi hän sekä syömästä että makaamasta.
"Hyvä Jumala, mikä sinun nyt sitten on? Semmoisen taipaleen jalan kulkenut syömättä, luulisipa tarvitsevan ruokaa ja lepoa", sanoi Maija surumielisesti.
Maijan vanhempi sisarkin, Anna, oli kotona ja koki hänkin muiden kanssa viihdyttää juroa Mattia.
"Ei minulle nyt maista ruoka eikä lepo: kaunis on tämä Pohjolan kesäinen yö, lähtekäämme kävelemään kylälle, tervehtimään vanhoja ystäviä", esitteli Matti tyttärille.