"Sinä siis vieläkin uskottelet, että sinun uskottomuutesi oli vaan pieni hairahdus", sanoi Matti.
"Ei, ei; suuri se oli, koska se sai niin suuria aikaan. Minun se oli vikani eikä sinun, enkä syytä sinua, vaan itseäni; mutta kuitenkin tuntuu niin hyvältä kun saa vielä kerran avata sydämensä murheissaan", myönsi Maija.
"Paras on kun unhottaa pois mielestänsä nuot katkerat muistot. Asia on nyt sillä kannalla, ettei se parkuen parane, sillä suuri juopa on meidän välillämme, jonka ylitse ei voi päästä", sanoi hänelle vakavasti Matti.
"Sen tiedän kylläkin, mutta sanopas minulle oletko nyt onnellinen ja oletko löytänyt itsellesi elämänkumppanin?" kysyi Maija.
"Olen löytänyt itselleni kumppanin ja hyvän kumppanin, jossa ei ole vilppiä eikä petosta löydetty. Onnellinen myös olen, jopa niin onnellinen, etten luule kenenkään sen onnellisemman olevan. Mutta minkälaisissa oloissa sinä nykyään olet?" kysyi Matti.
"Minä olen myöskin naimisissa."
"Samanko miehen kanssa, joka meidän välimme turmeli?"
"Ei saman."
"Mitä sitten on miehiänsä nykyinen miehesi? Onko hän talollinen?"
"Ei hän ole talollinen. Hän on ammatiltaan muurari ja kello rämppiä hän myös kynsii ja rapailee", selitti Maija.