"En."
"Etkö milloinkaan?"
"En milloinkaan; en ole edes yrittänytkään", sanoi Jakke.
"Jopa kumma, ja mies asuu keskellä sydänmaata! Onko näillä piirteillä muita linnun pyytäjiä?"
"Ei minun tietääkseni ainuttakaan."
"Noh, sittenhän meillä on Jumalan yhteinen metsänkarja hallussamme, josta saamme talven varaksi ottaa niin paljon kuin vaan haluamme", iloitsi emäntä.
"Niin, mutta kukapa niitä pyytäisi?" kysyi Jakke.
"Kyllä minä pyydän", sanoi emäntä uhraavaisesti.
"Sinä!"
"Minä."