”Kolmiluku on niinmuodoin epätasainen.”

”Niin on.”

”Mitä nyt tulee noihin määrättäviimme, nimittäin minkälaisia ne ovat, jotka, ehk’eivät ole jollekin toiselle vastakohtia, kuitenkaan eivät siedä vastaanottaa tuota toista vastakohtana, kuten esimerkiksi on laita kolmiluvun, joka, ehk’ei se ole tasaisen vastakohta, kuitenkaan ei siedä tätä (tasaisuutta) vastaanottaa syystä, että se, kolmiluku, aina myötänsä tuo jotain tuolle toiselle vastakohdan kaltaista, samaten kuin kaksiluku myötänsä tuo jotain epätasaiselle vastakohtaista ja tuli myötänsä tuo jotain kylmälle vastakohtaista ja monet muut samaten – niin mietipä nyt, määritkö niitä siten, ett’ei ainoastaan vastakohta siedä vastaanottaa suoraa vastakohtaansa, vaan siten, ettei myöskään se, joka myötänsä tuo jotain sille vastakohtaista, johonka se käypi, ett’ei tämäkään myötänsä-tuoja koskaan siedä vastaan ottaa tuon myötänsä-tuodun, vastakohtaa.[49] Saata se uudestaan mieleesi; sillä haitaksi ei ole, jos sitä useinkin kuulemme. Viisiluku ei siedä vastaan ottaa tasaisen aatetta, eikä myöskään siedä kymmenluku, joka on viiden kaksinkertaisuus, vastaanottaa epätasaisuuden aatetta. Tämä kaksinkertaisuus on itse vastakohtana jollekin toiselle, kuitenkaan se ei siedä epätasaisuuden aatetta; niinpä myöskään puolitoista (1 1/2) ja muut semmoiset, esimerkiksi puoli (1/2), kolmas osa (1/3) ja kaikki senkaltaiset, eivät nekään siedä kokonaisuuden aatetta, jos muutoin seuraat ja olet yhtä mieltä minun kanssani.”

”Aivan yhtä mieltä olen ja seuraan”, sanoi Kebes.

LIV. ”Kerro minulle nyt uudestaan alusta alkaen”, jatkoi Sokrates, ”mutta älä anna samanlaista vastausta, mitä minä kysyn, vaan jotakin muuta, minua jälitellen. Näin puhun siitä syystä, että minä tuon varman vastauksen rinnalla, jonka edellisiin puheisini sain,[50] huomaan saavamme vast’ikään puhuttujen johdosta toisenkin varmuuden. Sillä jos nyt minulta kysyt, mitä ruumiissa pitää oleman, että se lämpöisenä olisi, niin en enää anna sinulle tuota varmaa ja yksinkertaista vastausta: lämpimää, vaan vastapuhuttujen johdosta olen minä sinulle antava sen hienomman vastauksen, että siinä pitää oleman tulta. Niinpä en myöskään kysymykseesi, mitä ruumiissa pitää oleman, että se olisi sairaana, vastaa, että siinä pitää sairautta oleman, vaan kuumetta; ja jos kysyt, mitä jossakin luvussa pitää oleman, että se tulisi epätasaiseksi, niin en vastaa, että siinä pitää oleman epätasaisuutta vaan ykseyttä, ja samaten muissakin. Mietipä, ymmärrätkö jo täysin, mitä tarkoitan.”

”Ihan täysin”, sanoi hän.

”Vastaa minulle siis”, sanoi Sokrates, ”mitä pitää ruumiissa oleman, että se olisi elävänä?”

”Sielu kait”, vastasi Kebes.

”Onko aina näin laita?”

”Mitenkä muuten?” vastasi Kebes.