Polos. Sepä nyt! Siinäkö tilassa arvelet niiden ihmisten olevan, joista puhun?
Sokrates. Kuinkas muutoin.
Polos. Jos joku ottaa hengeltä kenen hän hyväksi näkee, tehden tämän oikeudella, näyttääkö se sinusta kurjalta ja surkuteltavalta?
Sokrates. Ei näytäkkään, vaikk'eipä hän näytä kadehdittavaltakaan.
Polos. Etkös juuri äsken sanonut semmoista kurjaksi?
Sokrates. Sanoin semmoista, ystäväni, joka vääryydellä tappaa, vieläpä sanoin surkuteltavaksi; vaan joka sen tekee oikeudella, sitä sanoin semmoiseksi, jota ei sovi kadehtia.
Polos. Pikemmin minusta se, jonka täytyy vastoin oikeutta kuolla, on surkuteltava ja kurja.
Sokrates. Vähemmin hän sitä on, Polos, kuin tappajansa ja vähemmin kuin se joka oikeutta myöten kuolee.
Polos. Mitenkä niin, Sokrates?
Sokrates. Siksi, että suurin onnettomuus on vääryyden teko.[52]