Sokrates. Vaan vuoronsa kutakin hän, arvaan ma, saa ja menettää.
Kallikles. Myönnetään.
Sokrates. Eikö voiman ja heikkouden ole laita sama?
Kallikles. On kyllä.
Sokrates. Ja nopeuden ja hitauden?
Kallikles. Aivan.
Sokrates. Entäs hyvät olot ja onnellisuus ja toisaalta näiden vastakohdat huonot olot ja kurjuus, eivätkö nekin ole samassa suhteessa keskenään: vuorotellen ne saadaan ja niistä erotaan?
Kallikles. Varmaan.
Sokrates. Jos siis huomaamme joitakin asioita, joista ihminen samalla eroaa kuin hän ne omaa, on selvä, etteivät ne ainakaan ole hyvä ja paha. Olemmeko siinä yhtä mieltä? Tuumi tarkoin, ennenkuin vastaat!
Kallikles. Ihmeesti mielelläni minä sen myönnän.