Agathon nousi nyt ylös asettuakseen Sokrateen viereen. Mutta yht'äkkiä oli joukko yökulkijoita tullut portille, ja kun he huomasivat sen olevan auki, sen takia että joku meni heitä vastaan, tulivat he sisään heidän luokseen ja asettuivat lepäämään. Syntyi yleinen meteli, ja seura tuli pakotetuksi juomaan suuria määriä viiniä ilman mitään järjestystä. Eryximakhoksen, Phaidroksen ja muutamien muitten sanoi Aristodemos nyt lähteneen tiehensä, hänet taas valtasi uni ja hän nukkui hyvin kauan, yöt kun siihen aikaan olivat pitkiä. Hän heräsi vasta päivän koittaessa kukonlauluun, ja näki herättyään, että muut osaksi nukkuivat, osaksi olivat poistuneet, mutta Agathon, Aristophanes ja Sokrates yksistään olivat vielä valveilla ja joivat suuresta maljasta, joka kiersi oikealle päin. Sokrates piti yllä keskustelua heidän kanssaan. Muuten ei Aristodemos sanonut keskustelua muistavansa, hän kun ei alusta alkaen ollut ollut mukana ja yhä uudelleen oli nukahtanut, mutta pääasian siinä sanoi hän olleen sen, että Sokrates pakotti toiset myöntämään, että saman miehen tulee osata sepittää sekä huvi- että murhenäytelmiä ja että se, joka on taituri murhenäytelmänkirjoittajana, on myöskin huvinäytelmän kirjoittaja. Tämän hän pakotti heidät myöntämään, mutta he eivät oikein jaksaneet seurata mukana, vaan nukahtivat. Ensin nukahti Aristophanes, ja päivän jo koittaessa Agathon. Sokrates taas nousi saatettuaan heidät uneen ja lähti pois, ja Aristodemos seurasi häntä kuten tavallisesti. Saavuttuaan Lykeioniin kylpi hän ja kulutti siellä — kuten muulloinkin — muun osan päivää ja niin vietettyään päivänsä meni illalla kotia lepäämään.
SELITYKSIÄ:
[1] Phalcron oli muuan Ateenan deemoksia ja vanha satamapaikka.
[2] Nykyaikaisen lukijan on vaikeata käsittää, missä sukkeluus oikeastaan on, ja tästä kohdasta on esitetty monia selityskokeita. Yleisimmin hyväksytty, että nimi phaleronilainen, phalereus, äänteellisesti muistuttaen sanaa phaleris, joka on nokikanan nimitys, sisältäisi vihjauksen Apollodoroksen joko keinuvaan käyntiin tai kaljuun päälakeen — linnulla on päässä valkea täplä — tuntuu etsityltä. Kenties sukkeluus onkin vain siinä virallisessa tavassa, millä ystävä Apollodorosta puhuttelee.
[3] Kydathenai oli Ateenan eteläisiä deemoksia.
[4] Sananlasku lienee alkuaan kuulunut: hyvät miehet saapuvat huonompien luo kutsumatta. Samalla kuin Sokrates muuttaa sananlaskun ajatuksen, sisällyttää hän siihen sanaleikin, agathon epi daitas (hyvien pitoihin), joka ääntyy aivan samoin kuin Agathon' epi daitas (Agathonin luo pitoihin). Se Homeroksen kohta, johon Sokrates viittaa, on Iliadin II, 408.
[5] Myrrhinus, Attikan kaakkoisia deemoksia.
[6] Euripideen Melanippe tragediassa oli eräs kohta, "sanani eivät ole omiani, vaan äidiltäni lähteneitä", jota Eryximakhos käyttää.
[7] Prodikos, Keos saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen synonymiikkaa, s.o. koettaneen yhdistää merkitykseltään samanlaisia sanoja ja eroittaa niiden eri merkitysvivahdukset. Kansanuskontoon nähden hän asettui arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas selitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".
[8] Akusilaos, eräs vanhimpia historian tai oikeammin tarujen kirjoittajia, n.s. logografeja, jotka proosamuotoon sovittivat runoilijain teoksia. Akusilaos mukaili näin melkein sanatarkasti Hesiodosta.