Minä omistan tämän näytelmän niille sankareille, jotka urhoollisesti puolustivat rauhaa, kun ihmisuhreja vaadittiin sodan jumalattarelle.
Eräs Tripuran temppeli
I
Kuningatar Gunavati.
Gunavati
Olenko minä loukannut sinua, ylhäinen, peloittava Emo? Sinä lahjoitat armollisesti lapsia kerjäläisnaiselle, joka myy ne elääkseen, ja avionrikkojalle, joka ne surmaa säästyäkseen häpeästä, mutta minä, kuningatar, jonka edessä koko maailma nöyrtyy, ikävöin turhaan lapsosen pehmeätä kosketusta povelleni, rakkaamman elämän liikahdusta oman elämäni kehään. Minkä synnin olenkaan tehnyt, Emo, tämän ansaitakseni — joutuakseni karkoitetuksi äitien taivaasta?
Pappi Raghupati tulee.
Oi mestari, olenko milloinkaan laiminlyönyt jumalien palvomista? Ja eikö mieheni ole jumalaisen puhdas ja moitteeton? Minkätähden siis onkaan se jumalatar, joka kutoo tämän lumemaailman kudelmaa, määrännyt minun olosijakseni lapsettomuuden aution erämaan?
Raghupati
Suuri Emomme on ylen oikukas, hän ei tunnusta mitään lakia, meidän surumme ja ilomme ovat vain hänen mielijohteitansa. Ole kärsivällinen, tyttäreni, me tarjoamme tänään erikoisen uhrin sinun nimessäsi saadaksemme hänet suopeaksi.