Surangama
Juuri siitä syystä, että olen vain palvelija, minua ei petä mikään vaikeus. Kun hän ensimmäisenä päivänä jätti tämän huoneen minun hoiviini ja sanoi: »Surangama, pidä tämä huone aina valmiina minun varalleni; siinä on koko tehtäväsi», niin minä en sanonut, en ajatuksissanikaan: »Oi, salli minun suorittaa niiden työtä, jotka pitävät huolta toisten huoneiden valaisemisesta.» En; vaan kun suuntasin koko mieleni tehtävääni, minussa heräsi ja kasvoi voima, joka vastustusta kohtaamatta sai kaikki olemukseni osat valtoihinsa… Ah, tuossa hän tulee!… Hän seisoo oven ulkopuolella. Herrani! Kuninkaani!
Laulu ulkoa
Avaa ovesi. Minä olen odottamassa.
Valon venhe on soutanut koitosta pimeään, sen retki on päättynyt,
Ehtootähti loistaa.
Oletko kukkasi kerännyt, palmikoinut hiuksesi;
Onko ylläsi yötä varten valkoinen puku?
Karja on palannut tarhaan ja lintu pesäänsä,
Ja polkujen verkko häipyy yhteen pimeässä.
Avaa ovesi. Minä olen odottamassa.
Surangama
Kuninkaani, kuka voisikaan pitää oviansa sinulta suljettuina? Ne eivät ole lukossa eivätkä salvassa — ne kimmahtavat auki, jos vain sormillasi niihin kosket. Etkö tahdo niihin koskea? Etkö astu sisään, ennenkuin lähden avaamaan?
Laulu
Jos henkäiset, niin harsoni väistyy pois, minun valtiaani!
Kun uinahdan maan tomuun huutoasi kuulematta, vartoisitko,
kunnes herään?
Eivätkö vaunujesi pyörät saa maata vapisemaan?
Etkö murra auki ovea ja käy kotiisi kutsumatta?
Mene siis, kuningatar, ja avaa hänelle ovi; hän ei muuten astu sisään.
Sudaršana