Amal
Ah, kukkia keräät! Senpätähden jalkasi näyttävätkin niin iloisilta ja nilkkatiukusi soivat niin hilpeästi sinun astellessasi. Kunpa pääsisin minäkin ulos. Minä noutaisin sinulle muutamia kukkia kaikkein ylimmistä oksista, niin korkealta, ettei niitä voi nähdä.
Sudha
Tosiaanko? Tiedätkö sinä kukista niin paljon kuin minä?
Amal
Tiedän kyllä, ihan yhtä paljon. Minä tiedän sitäpaitsi kaikki, mitä satu kertoo Tšampasta ja hänen seitsemästä veljestään. Kunhan vain minut päästäisivät, niin lähtisin heti aarniometsään, missä et enää osaisi minnekään kulkea. Ja siinä, missä hunajaa imevä kolibri keinuu hennoimman oksan latvassa, minä muutun kukkivaksi tšampaksi. Tahdotko sinä olla sisareni Parul?
Sudha
Oletpa typerä! Kuinka voisinkaan olla sisaresi Parul, kun olen Sudha ja äitini on Sasi, joka myy kukkia? Minun täytyy punoa monta kukkaköynnöstä joka päivä. Olisipa hupaista, jos saisin oleilla joutilaana niinkuin sinä!
Amal
Mitä sitten tekisit koko päivän?