Taatto
On, he elävät viheriöiden kukkuloiden keskellä; ja auringon mennessä mailleen, kun kukkuloiden rinteet hohtelevat punaisessa kajasteessa, kaikki linnut lentävät viheriäisin siivin parvina pesiinsä.
Amal
Siellä on varmaan vesiputouksiakin!
Taatto
Kuinkapa muuten, epäilemättä. Jokaisen kukkulan rinteessä on vesiputous. Ah, ne ovat kuin sulia jalokiviä; ja kuinka ne karkeloivatkaan, poikaseni! Somerikkoa ne laulattavat rientäessään sen yli kohti merta. Kukaan hiton tohtori ei kykene niitä hetkeksikään pysähdyttämään. Linnut katselivat minua niinkuin ainakin katselevat olentoa, joka on vain ihminen, mitätön siivetön — eivätkä halunneet ryhtyä kanssani mihinkään tekemisiin. Ellei olisi niin laita, rakentaisin itselleni pienen, majan heidän pesiensä keskelle ja viettäisin päiviäni lukemalla meren aaltoja.
Amal
Kunpa olisin lintu! Silloin —
Taatto
Aivan mutkaton ei asia kumminkaan olisi. Minä olen kuullut, että olet tehnyt sopimuksen maitomiehen kanssa: aiot ruveta piimänkaupustelijaksi, kun ehdit suuremmaksi. Pelkäänpä, ettei liikkeesi ottaisi lintujen luona hyvin menestyäkseen; voisit joutua kärsimään melkoisia häviöitä.