Ilma tuntuu tänään ihan erikoiselta. Kun tänne saavuin, niin ulko-ovellanne tuntui kamala uho. Se on erinomaisen vaarallista. Sulkekaa se mieluimmin heti. Haittaako, jos vieraanne jäävät parin kolmen päivän aikana tulematta? Ja jos sattuisikin jollekin odottamatta välttämätön asia, niin pääseehän taka-ovesta. Olisi parempi, jos sulkisitte tämänkin ikkunan; se laskee sisään auringon säteitä, jotka vain pitävät potilasta valveilla.
Madhav
Amal on sulkenut silmänsä. On arvatenkin nukahtanut. Minä luen hänen kasvoistansa — ah, tohtori, minä tuon kotiini vieraan lapsen, rakastan häntä kuin omaa poikaani, ja nyt näyttää siltä, että minun täytyy hänet menettää!
Tohtori
Mitä nyt? Tuolla purjehtii taloon kylänvanhin! — Sepä ikävä juttu! Minun täytyy lähteä, veliseni. Menettelisit oikeammin, jos lähtisit katsomaan, ovatko kaikki ovet hyvin suljetut. Minä lähetän voimallisen lääkeannoksen, kunhan ehdin kotiin. Voithan sitä koettaa — se kenties pelastaa hänet vielä viime hetkenä, jos hän ylipäänsä on pelastettavissa.
Madhav ja tohtori poistuvat.
Kylänvanhin
Kuulehan, sinä veijari! —
Taatto
St, ole hiljaa.