Poistuvat.
Džaising tulee.
Džaising
Jumalatar, onko sinusta jäänyt vielä jotakin jäljelle tämän tuhoutumisesi tapahduttua? Jos illan etäisimmässä tähdessä välkkyy ainoakaan säde sinun valoasi, niin vastaa huutooni, olipa äänesi kuinka heikko tahansa. Sano minulle: »Lapseni, tässä minä olen.» — Ei, hän ei ole missään. Hän on olematon. Mutta armahda Džaisingia, sinä suuri harhakuva, ja muutu todeksi häntä varten! Oletko niin auttamattomasti väärä, ettei rakkautenikaan kykene saamaan olemattomuuteesi vähäisintäkään elämän sykettä? Voi minua, houkkiota! Ketä varten olenkaan kumonnut elämäni maljan tyhjentäen sen viimeiseen pisaraan? Tuota mykkää tyhjyyttäkö varten, jossa ei ole totuutta, ei sääliä eikä äidillisyyttä?
Aparna tulee.
Aparna, ne ajavat sinut alinomaa pois temppelistä, mutta sinä palaat kerran toisensa jälkeen, koska olet tosi ja koska totuutta ei käy karkoittaminen. Me säilytämme valhetta temppelissämme ja palvomme sitä; mutta kun sitä etsimme, se ei ole siellä milloinkaan. Älä jätä minua, Aparna! Istuudu minun viereeni! Minkätähden olet murheellinen, rakkaani? Kaipaatko jotakin jumalaa, joka ei ole enää jumala? Mutta tarvitsemmeko me mitään jumalaa tässä pienessä maailmassamme? Olkaamme pelkäämättä jumalattomat ja liittykäämme toisiimme kiinteämmin! Ne himoitsevat vertamme. Senvuoksi ne ovat lähteneet ihanista taivaistaan tänne maan tomuun. Heidän taivaassaan näet ei ole ihmisiä eikä muitakaan olentoja, jotka voivat kärsiä. Ei, tyttöseni, jumalatarta ei ole olemassa.
Aparna
Lähde siis tästä temppelistä minun kerallani.
Džaising
Lähtisinkö tästä temppelistä? Niin, minä lähden. Ah, Aparna, minun täytyy. En voi kumminkaan lähteä, ennenkuin olen maksanut viimeisenkin velkani. — Mutta olkoon. Tulehan lähemmäksi, rakkaani. Kuiskaa korvaani jotakin, mikä tulvahtaa elämääni onnentuntona ja huuhtoo pois itse kuolemankin.