Nuo lintuset nokkivat sanoja ja ovat onnelliset löytäessään jonkin kiemurtelevan mielettömyyden, joka kelpaa suun täytteeksi.
Kaksi kukkastyttöä tulee laulaen.
Laulu
Hetket verkkaan vierivät.
Kukkaset, valossa kukkineet
Lakastuvat ja nukkuvat varjoon.
Minä aioin solmia seppeleen
Aamun viileässä armaalleni.
Mutta aamu kuluu,
Kukat ovat keräämättä,
Ja rakkaani on poissa.
Eräs kulkija
Minkätähden niin haikealla mielellä, rakkaani? Kun seppele ehtii valmiiksi, löytyy varmaan kaulakin sitä varten.
Ensimmäinen tyttö
Ja nuora kaulaa varten.
Toinen tyttö
Oletpa sinä julkea! Minkätähden pyrit niin likelle?