19
Päivä toisensa jälkeen tulee ja menee.
Mene ja anna hänelle kukka hiuksistani, ystäväni.
Jos hän kysyy, kuka sen on lähettänyt, niin rukoilen, älä virka hänelle nimeäni — sillä hän vain tulee ja menee.
Hän istuu tomussa puun alla.
Sirota siihen kukkia ja lehtiä istumapaikaksi.
Hänen silmänsä ovat surulliset ja ne tuovat surua minun sydämelleni.
Hän ei puhu siitä, mitä hänellä on mielessään; hän vain tulee ja menee.
20
Miksi suvaitsee tuo vaeltava nuorukainen tulla ovelleni aamun koittaessa?