22
Älä säilytä itsellesi sydämesi salaisuutta, ystäväni!
Sano se minulle, vain minulle kaikessa hiljaisuudessa.
Sinä, joka hymyilet niin somasti, kuiski vienosti, korvani ei ole kuuleva sitä, vain sydämeni.
Yö on syvä, talo hiljainen, lintujen pesät unen tuudittamat.
Puhu minulle epäröivien kyynelten halki, läpi sopertavien hymyjen, läpi suloisen kainouden ja tuskan, kerro minulle sydämesi salaisuus.
23
"Tulo luoksemme, nuorukainen, kerro meille totuus, miksi on hulluutta silmissäsi?"
"En tiedä, millaisen villin unikin viiniä lien juonut, niin että silmiini on syttynyt tämä mielipuolisuus."
"Oh häpeä!"