Minusta ei koskaan tule askeettia, ellei hän yhdessä minun kanssani lupaudu siihen.
Luja päätökseni on, että ellen löydä siimeikästä tyyssijaa ynnä katumustyöni seuralaista, ei minusta tule askeettia.
Ei, ystäväni, en ole koskaan jättävä kotiani ja kotiliettäni enkä vetäytyvä metsien yksinäisyyteen, ellei raikkaat naurunkaarteet kajahtele sen varjoissa ja ellei jonkun safraninvärisen vaipan helma sen tuulessa heilahtele; elleivät vienot kuiskeet syvennä sen äänettömyyttä.
Minusta ei koskaan tule askeettia.
38
Korkea-arvoinen herra, anna anteeksi näille kahdelle syntiselle! Kevään tuulet puhaltavat tänään hurjin pyörtein ja ajavat pois tomua ja kuolleita lehtiä; niiden keralla heittyvät hukkaan kaikki sinun hyvät opetuksesi.
Älä sano, isä, että elämä on turhuus.
Sillä me olemme kerrankin tehneet aselevon kuoleman kanssa ja meistä on tullut muutamiksi tuoksuviksi hetkiksi kuolemattomia.
Vaikka kuninkaan armeija saapuisi ja syöksyisi kimppuumme väkivaltaisesti, me pudistaisimme vain päätämme surumielisesti ja sanoisimme: "Veljet, te häiritsette meitä. Jos teitä tämä hälinä huvittaa, menkää ja metelöikää käsivarsinenne muualla! Vasta muutamia hetkiä sitten meistä on tullut kuolemattomia!"
Jos saapuisi ystävällisiä ihmisiä, jotka paneutuisivat ympärillemme, me kumartaisimme heille nöyrästi ja sanoisimme: "Tämä eriskummainen onni huumaa meidät. Tila on niukka siinä äärettömässä taivaassa, jossa me asumme. Sillä kukkaset tulevat parvittain kevätaikaan, ja uutterain mehiläisten siivet sipaisevat toisiaan. Pieni taivaamme, jossa vain asumme me kaksi kuolematonta, on mielettömän, järjettömän ahdas."