Kuinka voi ruumis koskettaa kukkaa, jota vain henki saisi koskettaa?
44
Sydämeni ikävöi yötä päivää, lemmittyni, kohdata sinua — tuota kohtausta, joka on kuin kaikkinielevä kuolema.
Puhalla pois minut niinkuin myrsky; ota minulta kaikki, mitä minulla on; särje minun uneni ja ryöstä unelmani! Autioita koko maailmani!
Keskellä tätä hävitystä, tätä hengen äärimmäistä alastomuutta, yhtykäämme yhdeksi kauneudessa!
Voi turhaa toivoani! Missä on yhtymisen toivo, ellei sinussa, Jumalani?
45
Lopeta siis viimeinen laulu ja erotkaamme!
Unhota tämä yö, silloin kun yö on ohitse.
Ketä koettaisin vangita syliini? Unelmia ei voi saada vangiksi.