Kun aamulla kohotin katseeni valkeuteen, tunsin tuokiossa, etten ollutkaan outo tässä maailmassa ja että tuo tutkimaton, joka on vailla nimeä ja hahmoa, otti minut syliinsä äitini muotoisena.
Niin on kuolema, tuo samoin tuntematon, minulle kerran ikituttuna ilmenevä. Ja koska niin rakastan tätä elämää, tiedän, että olen kuolemaa samoin rakastava.
Lapsi kirkaisee, kun äiti ottaa sen pois oikealta rinnaltaan, mutta se löytää heti lohtunsa vasemmalta.
96.
Kun täältä poistun, olkoon tämä minun jäähyväissanani, joka on voittava näkemykseni.
Olen maistanut salaista makeutta lotoskukan, joka keinuu valon valtamerellä, ja tullut siunatuksi, — olkoon tämä minun jäähyväissanani.
Olen leikkinyt rajattomien muotojen kisakentällä, siellä olen nähnyt hänet, muodottoman.
Koko ruumiini ja kaikki jäseneni vapisivat hänen kosketuksestaan, joka on kosketuksen tuolla puolen; ja jos täällä tulee loppu, niin tulkoon, — olkoon tämä minun jäähyväissanani.
97.
Kun leikin kanssasi, en koskaan kysynyt, kuka olet. En tuntenut arkuutta enkä pelkoa, minun elämäni meni hälinässä.