Siis ota kätesi pois, sydämeni, ja laittaudu vaieten häviämään! Pidä hyvänä onnenasi istua aivan hiljaa, mihin ikinä sinut vietäneekin.
Jokainen tuulenhenkäys sammutti lamppuni, ja kun koetin sitä jälleen sytyttää, unohdin kaikki aina uudestaan.
Mutta nyt tahdon olla viisas ja odottaa pimeydessä ja levittää maton lattialle, ja jos sinulle on mieleen, oi Herra, tule hiljaa ja istu istuimellesi!
100.
Minä sukellan hahmojen syvyyteen, minä toivon siellä hahmottomuuden täydellisen helmen löytäväni.
En purjehdi enää satamasta satamaan lahoine pursineni: Aika on ohitse, jolloin minun iloni oli aalloilla ajelehtia.
Nyt kaipaan kuolla kuolottomuuteen.
Tutkimattoman syvyyden partaalla, missä säveletönten kielten soitto helisee, tahdon eloni harpun virittää.
Olen sen ijäisyyden säveliin virittävä, ja kun sen viimeinen ääni on itsensä loppuun nyyhkyttänyt, asetan minä vaikenevan soittoni vaitiolon jalkojen juureen.
101.