Toisena päivänä oli Lukongeh kaikeksi onneksi hyvällä tuulella ja terve. Niin oli myös Stanleynkin laita. Hän esitti sentähden mitä suurimmalla herkkätuntoisuudella kuninkaalle, että tämä möisi tahi lainaisi kolmekymmentä kanoottia.
Kuningas oli ensin vastustavinaan, mutta myöntyi heti nähtyään nuo kauniit lahjat. Kun hän näki Stanleyn näin julkisesti näyttelevän noita komeita kankaita, vapisi hän ja käski hänen heti käärimään ne kokoon. Hän lupasi illalla käydä Stanleyn luona ja tehdä hänen hyväkseen minkä voi.
Illalla 4 päivänä Kesäkunta hiipi hän Stanleyn mökkiin, uskollinen ministerinsä ja neljä etevimpää päällikköänsä seurassaan.
Stanley antoi hänelle kaksi kaunista huopaa, yhden skottilaisen saalin, kaksi punaista sänkypeittoa, viisikymmentä helmirihmaa ja kaksi rengasta vaskilankaa, paitsi paljo muuta tavaraa, niinkuin vaskivatia, tina-astioita j.n.e.
Hänen päällikkönsä saivat kukin viisi kangaskappaletta, viisi helmirihmaa ja kaksi syltä vaskilankaa.
Näiden runsaiden lahjojen vaikutuksesta lupasivat he ennen pitkää vastata, mutta sillävälin tulisi Stanleyn olla maltillinen.
"Syö ja liho", sanoi Lukongeh, mennessään tiehensä, runsaista lahjoista onnellisena.
Seuraten kuninkaansa esimerkkiä, kohtelivat maan-asukkaat Stanleytä ja hänen miehiään kunnioituksella. He tutkivat heitä tarkkaan, varsinkin heidän kasvojensa muotoa; nämä olivat kuitenkin ajan pitkään tottuneet siihen eivätkä olleet tästä ilkeästä kohtelusta milläänkään.
Täällä pitävät alamaiset kuningastaan varustettuna ylenluonnollisella voimalla, ja Lukongeh käyttää jokaista tilaisuutta vahvistaakseen alamaisiaan tässä heidän uskossaan. He luulevat muun muassa, että hän mieltänsä myöten voi saattaa satamaan, tehdä poudan tahi vedentulvan maallensa.
Onnellista kyllä hänelle, että hänen astuttuaan valtaistuimelle sade on ollut sekä säännöllinen että runsas.