Suuret rummut, joita, luvultaan 52 kappaletta, oli asetettuna rakennuksen ulkopuolelle, panivat jo ulkonäöllään aavistamaan sitä kauheata ääntä, millä uutta kuuta tervehditään tai sodanmerkkiä lyödään.
Viivyttyään yhden kuukauden Kasurrossa, jonka ajan Stanley yksinomaan oli käyttänyt tutkimusmatkoihin läntisessä Karagweessa, jatkoi retkikunta Maaliskuun 26 p. matkaansa, mutta tuli Huhtikuun 7 p. maan-asukasten vihollisuuden vuoksi estetyksi tunkeutumasta edemmäksi siihen suuntaan, johon hän ensin oli aikonut.
Tammikuun 17 p:stä 1875 Huhtikuun 7 p:ään 1876 oli Stanley ollut toimessa etsiä Niilin eteläisimpiä lähdehaaroja, aina niistä soisista tasangoista ja viljellyistä seuduista alkaen, joista ne alkavat, siihen suureen järveen saakka, jonka nimi on Viktoria-järvi. Hän oli kulkenut pitkin koko tätä laajaa järveä, tunkeutunut joka lahteen, joka poukamaan, joka soppeen, tehnyt tuttavuutta melkein joka villin ihmisluonnon lajin kanssa — lempeän ja rauhallisen, julman ja luokseen laskemattoman, vierasvaraisen ja tylyn, jalon sekä konnamaisen; hän oli nähnyt villien sodankäyntiä ja katsonut, kuinka he olivat pesseet käsiään toistensa veressä hirmuisella voitonriemulla ja hillitsemättömällä iloisuudella; viisi kertaa oli heidän sodan ja murhan halunsa saattanut hänelle kärsimyksiä, ja hän oli kadottanut monta miestä heidän pahuutensa ja villiytensä vuoksi; hän oli matkustanut satoja penikulmia edestakaisin pitkin Viktoria-järven pohjaista rannikkoa, ja lopuksi hän oli lukuisan joukon kanssa tunkeutunut niiden suurten maiden läpi, jotka ovat Muta Nzigeen ja Viktoria-järven välillä sekä myös saanut tilaisuuden nähdä yhden lahden tuosta ensinmainitusta järvestä. Voimatta löytää turvallisia leiripaikkoja järvenrannoilla, hän oli lakannut pitemmistä tutkimuksista tälle suunnalle ja vetäytynyt etelään Aleksandra-Niilin varrelle. Tämä on suurin niistä jo'ista, jotka juoksevat Viktoria-järveen ja johon juoksee kaikki pienemmät purot lännestä ja lounaasta. Suurella kärsivällisyydellä hän oli tutkinut puolen sen juoksusta, siksi kun hän voimatta varojen puutteesta tyydyttää Aleksandra-Nyanzan seuduilla asuvien roistomaisten heimojen saaliinhimoisuutta ja tahtomatta vasten maan-asukkaiden tahtoa tunkeutua eteenpäin, hänen oli täytynyt Huhtikuun 7 p. jättää ne seudut, joissa Niilin lähteet ovat, ja kääntää katseensa Tanganikaa kohden.
Onko Viktoria-Nyanza yksi järvi vai kuuluuko siihen viisi järveä, kuten Livingstone ja muut olivat ilmoittaneet? Tämä kysymys oli nyt luotettavasti ratkaistu ja suurin sisäjärvi Afrikan mannermaalla oli nyt koko äärettömässä laajuudessaan voitettu tieteelle ja vastaisen sivistyksen mahdollisuudelle.
Retkeä jatketaan. Stanley rupeaa veriveljeyteen.
Ruma kansa.
Nyt jatkettiin sitten matkaa Tanganika-järveä kohden. Silloin tapahtui että vanha "Bull", viimeinen niistä koirista, joita Stanley oli tuonut Englannista, vaipui vanhuuden rasituksesta ja retkikunnan kulkemasta 250 penikulman matkasta. Dogg-koiran itsepäisyydellä ja kestäväisyydellä seurasi se edelleenkin pyssyinkantajain joukkoa, jonka perässä se ahtaalla tiellä oli tottunut käymään. Vaikka se tavasta kompastui ja päästi vinkuvia ääniä, koetti se kaikin voimin pysyä mukana, mutta vihdoin heittäytyi se tielle ja näytti valittavan sen ruumiin heikkoutta, joka oli voittanut siltä tahdon, jonka jälkeen se hetken päästä heitti henkensä — katse viimeiseen saakka ojennettuna siihen suuntaan, jonne se niin innokkaasti oli retkikunnan kanssa koettanut matkaa jatkaa.
Koira parka! Kuinka monta palvelusta se oli tehnyt Stanleylle! Kuka iloitsi enemmän kuin se kuullessaan laukauksien pamahtelevan synkän metsän läpi! Kuka riemuitsi enemmän kuin se edistyksistä, ilmoittaen iloansa kaikuvalla haukunnalla! Kuinka monta metsätaivalta, vuorenkukkulaa ja keltaisenruskeaa tasankoa se oli kulkenut! Millä innolla se tunkeutui pensastoihin ja rämeikköihin, suohon ja virtaan! Yön pimeydessä karkoitti sen kovaääninen haukunta monta vaanivaa roistoa ja hiipivää petoa nukkuvasta leiristä. Sen viisas katsanto ja rohkea ryhti pani villit ihmettelemään, kun se rohkeudellaan sai heidät pakenemaan ja todellisella urhoollisuudella oli se apuna taisteluissa.
Eräänä päivänä kun Stanley saapui muutamaan kylään, tuli äkkiä sanansaattaja ilmoittamaan että pelätty sodankävijä Mirambo oli tulossa ja hänen mukanaan summaton joukko rosvoja.
Voi kuvitella mieleensä sitä hämmästystä, levottomuutta ja kauhistusta, minkä tämä tieto herätti kylän väestössä ja niitä monia neuvotteluja ja keskusteluja, mitä nyt tapahtui. Vallia luotiin ja ampumatöyräitä paalustoineen jykevistä hirsistä laitettiin kuntoon ampujia varten. Naiset kiiruhtivat etsimään taikakalujaan, miehet kysyivät neuvoa suojeluspyhiltään, jokainen soturi tutki ja latasi pyssyjään sill'aikaa, kun kylän kuningas riensi edestakaisin vaatteet liehuen ympärillään.