Rajala: Tuota noin, Risulaksi ne ovat minua sanoneet.
Vallesmanni: Noo, mite sine teke teel, näin kauka metsä?
(Raksi, joka kärsimättömänä ja harmistunein liikkein on seurannut keskustelua, kävelee syrjään, naureskellen itsekseen.)
Rajala (tuhmana): Mitä herra vallesmanni tarkoittaa?
Vallesmanni: Site mine, att miks' sine olla teel?
Rajala: Jassoo, vai sitä. Nähkääs herra vallesmanni, minä olen köyhä mies, perin köyhä ja minulla ei ole rahaa ostaa puita, sen vuoksi kokoelin hieman risuja. (Pelästyneen näköisenä.) Ei suinkaan sitä vaan ole kielletty!
Vallesmani: Ei olla, hake sinä vaan. Mut mennä katsoma nit meehi.
Rajala (Its.): Hyvä alku, kuinka loppunee. (Panee lakin päähänsä; ääneen.) He, he, siellä ne ovat. Hyi, vielä sydän pamppailee, kun säikähdin äsken niitä. — He, he, kuuluupas sentään henki olevan, koska kuorsata osaavat.
Vallesmanni: Tunteko herr Raks neme rakkari?
Raksi: Kyllä. Näkyvät olevan tästä toisesta pitäjästä.