"Enemmän? Mitä enemmän?"
"Muistatko, että tulin ilmoittamaan sinulle ja Dextrylle, että teidän luonanne aiottiin tulla etsimään varastettua kultaa? No niin — se tyttö opasti heidät oikealle tielle. Sain sen myöhemmin selville. Hänellä on avain Mac Namaran kassaholviin, jossa teidän kultanne säilytetään, ja hänpä se ohjaa tuomariakin eikä suinkaan Mac Namara."
Tyttö valehteli sulavasti ja Glenister uskoi häntä.
"Muistat kai, että he murtautuivat sinun kassa-arkkuusi ja ryöstivät rahasi?"
"Entä sitten?"
"Mistä he saivat tietää, että teillä oli siellä kymmenentuhatta dollaria?"
"Sitä en tiedä."
"Mutta minäpä tiedän. Dextry oli puhunut asiasta hänelle."
Glenister nousi.
"En halua kuunnella enempää. Tulen hulluksi. Sisässäni kiehuu, sillä en ole milloinkaan ollut mukana tämänmoisessa taistelussa. Näetkös, olen elänyt kuin nauta nämä viime vuodet. Kun teki mieleni juoda, minä join; mitä halusin, sen sain, sillä olin kyllin vahva ottamaan. Tämä on minulle jotakin uutta. Minä menen nyt alas saadakseni ajatella muita asioita ja sitten menen kotiin."