Tuomari. Onpa tuo olevinaan viaton!
Rosy. Armollinen herra toivoo sinun ei koskaan rahan edestä luopuvan rehellisyydestäsi.
O'Connor. Enkä, enkä.
Tuomari. Hyvin sanottu, Humphrey! — päätoimesi on erään rentturäivän täällä, erään luutnantti O'Connorin koukkuteitä vahtaileminen.
Rosy. Pelkäätkö solttuja, Humphrey?
O'Connor. Äläs kelpoja; he ovat vaan pöyhkäviä, ja saatte nähdä että minua pelkäävät yhtäpaljon kuin kapteeniansa.
Tuomari. Ja kappas, Humphrey, sull' on näppärä karttu tässä.
O'Connor. On tuo, virpi on parempi kuin ei mitään, mutta mielikseni olis vahvempi: eikös teillä satu olemaan semmoista talossanne kuin vanha vaunun aisa tahi liika sänkypieli?
Tuomari. Kah! Onpa tuo juutas! — Hyvä, Humphrey, tule mun kanssani. — Minä tahdon juuri näyttää hänet, Bridgetille, tohtori, ja me tulemme sopimaan. — Tule kanssani, rehellinen Humphrey.
(Menee).