ENSIMÄINEN TAPAUS.
Luutnantti O'Connorin asunto.
Ensimäinen kohtaus.
Kersantti Trounce, korprali Flint ja neljä sotamiestä tulee sisään.
1 sotamies. Te oletten väärässä, sanon minä; meidän pitäis kaikkein puhua yhtaikaa, kunkin puolestaan, ja kaikkein yhdellä kertaa, että meitä kuunneltais paremmin.
2 sotamies. Oikein, Jokka, intetään plutonittain.
3 sotamies. Niin niin, lauaiskaamme hänelle valituksemme kerrassaan, ja jos puhujaa on tarvis, niin onhan korprali luutnantin maamies, ja tuntee hänen tuulensa.
Flint. Antakaa minun se tehdä. Kolme vuotta peräkkäin olen palvellut luutnanttiherran alla kuninkaan henkivartioissa ja en koskaan saane nähdä herttasemman luontoista herraa, eikä kärkempää kiskomaan kukkaron suuta auki.
4 sotamies. Sen minä sanon vieläkin, että te puhutte kuin oppipojat, kuin rekrutit: kuria pitää, näette, olla kaikissa asioissa, ja sen vuoksi pitää kersantin olla meillä johtajana; hän on sananiekka; hän osaa panna sekaan sitä ulkomaan renkutusta, noita sukerosanoja ja mitä muuta koukkutöissä tarvitaan. Kun räkninki on tehtävä, oli liidulla tahi läkillä, niin hän on ainoa turvanne, — tunnustakaa se!
Flint. Niin, kersantti tietysti on koulun käynyt ja osaa lukea.