Tuomari. Minä ammun — hyvästi nyt, minä kumarran tietä nöyrimmästi, rehellinen Humphrey Hum.
(Menevät eri-puolille.)
Kolmas kohtaus.
Kävelypaikka.
Tohtori Rosy tulee sisään.
Rosy. No nytpä luulen ystäväni olevan onnen tiellä. Ohoh! hän on varmaankin täynnä toivoa ja pelkoa, epäilystä ja tuskaa; vissiin hän on kovassa rakkauden taudissa; alakuloisena! kärtynä, riutuna päiväkaudet, ja öillä on kuin tulessa eikä saa unta. Ah! juuri niin kuin minäkin puuhasin Dolly-raukkaani kosiessa! kun hänellä oli tapana jokapäivä valittaa kirvistelevän, että hänen pikku tohtoriansa lähetettäisiin noutamaan. Silloin minä tulkitsin hänen suonensa kieltä — selitin resepteissä omia kärsimyksiäni hänelle — lähetin hänelle helmiketjun pillerirasiassa tahi rohtopullon, jonka kaulasta riippui lippu värsyjä täynnä. Ohoh, ne päivät ovat menneet; ei autuutta ijäksi: kaikki on turhuutta — milloin se'estä, milloin pilviä — me olemme, niin sanoakseni, kuninkaita ja kerjäläisiä: — mitä sitte auttaa —
O'Connor tulee sisään.
O'Connor. Voi, tohtori, minä olen hukassa, ihan hukassa!
Rosy. Kauneuden koreus.
O'Connor. Min' olen keksitty, ja