Rosy. Kuninkaitten, herrain, sekä porttoin — —. (Menevät, luutnantti väkisen vieden Rosya.)
Toinen kohtaus.
Kammari tuomari Creduluksen huoneessa.
Lauretta ja rouva Bridget Credulus tulevat sisään.
Lauretta. Sen minä vielä kerran sanon, äiti, upsierit ovat pulskimmat miehet maailmassa, ja luutnantti O'Connor on sievin upseeri, jonka eläissäni olen nähnyt.
R. Bridget. Hyi häpiää, Lauretta! mitenkä näin ilkeät puhua, — taikka jos sinun kaikin mokomin täytyy saada sotilas mieheksi, niin onhan tässä luutnantti Plow, tai kapteeni Haycock tai majuri Gray, oluenkeittäjä, ne sinua kosivat; ja vaikka ne ovat rauhallisia, hiljaisia miehiä, on heillä yhtä isot kokardit hatussa, sekä yhtä tulipunaset takit kuin tuolla tappeluväellä.
Lauretta. Hyi! tiedättehän, äiti, että minä vihaan milisiväen upseereja; he ovat rikkakukkoja, kannustimet jaloissa, — kirkon ovelta revittyjä puusankareita, — löntyksiä sotamiehen asussa, jotka puvussaan lössöttävät tietämättä kuinka se on pidettävä. Ei, antakaa mulle rohkia, vilpitön nuorukainen, joka tänäpäänä kosii, ja huomenna kaatuu tappeluun. Herra Jumala kun ajattelen kuinka ne herttaset pojat nukkuvat nurmelle, ja tappelevat silkkisukissa ja pitsikalvosissa.
R. Bridget. Voi hirmun' tahdotko mieheksi semmoista, joka sinun tänäpänä naipi, ja ennen yötä lähetetään Jumala tiesi mihin! sitte ajastajan perästä kukaties näet hänen takaisin tulevan Rodon Colossin näköisenä, toinen jalka Newyorkissa ja toinen Chelsean hospitalissa.
Lauretta. Sitte minä rupian hänen sauvakseen, äiti.
R. Bridget. Ei, minä tahdon miehen, joka tietää missä hänen jäsenensä ovat, vaikka eivät kelpaisikaan. Ja jos hän ottais sinun myötänsä kuormakärryssä makaamaan ja ympäri maailman kuleksimaan kuin mustilais-akka, reppu ja kaksi lasta seljässä; sitte saat iltahuvikses seurustella kersantin muorin kanssa, juoda sikuri-kahvia ja pelata nokkapiuvia rummun päällä: — siin' on herttanen elämä vissiin!