»Mutta tavallisestihan sinä nukut niin hyvin.»
»Kyllähän minä sen tiedän.»
»Eikö tämä paikka sinulle sovi?»
Sir Claude katseli vaimoaan äkillisen levottomuuden vallassa, mutta tuo levottomuus tarkoitti vain häntä itseään, sen Lady Wyverne tiesi.
»Ehkäpä ei», vastasi hän.
»Tahdotko lähteä pois täältä?»
Sir Claude tuijotti vaimoonsa pelokkaasti. »Villilampaat», tuumi Lady
Wyverne ja naurahti katkerasti. Hän ymmärsi liiankin hyvin, mitä Sir
Claude ajatteli. Kokonainen lauma villilampaita odotti häntä.
»Ei, lähde sinä vaan, Crumpet!» sanoi Lady Wyverne kovalla äänellä.
»Älä turhia kysele, kun niin hyvä metsästystilaisuus on tarjona.
Ajattele vain jahtiasi, Crumpet! Lähde pyytämään noita viattomia,
onnellisia eläinparkoja!»
Ja Lady Wyverne nauroi jälleen niin pilkallisesti, että hänen miehensä loi häneen hämmästyneen katseen.
»Sinä et ole hyvissä voimissa, Kitty», sanoi hän. »Sinä olet niin kummallinen.»