JUNG (yrittää taas suudella, mutta samassa ilmestyy LUNDSTRÖM vasemmalta).
KAHDEKSAS KOHTAUS.
EDELLISET. LUNDSTRÖM.
BERTHA. Ah, siellä on joku! (Luontevasti ja nauraen.) Ei, herra Jung, kyllä te erehdytte — asia ei ole sillä tavalla — ei suinkaan.
LUNDSTRÖM (ivallisesti). Pyydän anteeksi! En suinkaan häiritse?
BERTHA. Ei millään muotoa. Me lopetimme juuri intressantin keskustelun, jossa olimme vähän eri mieltä. Tulkaa nyt, herra Jung, musiikki on jo alkanut.
(Menevät.)
LUNDSTRÖM (katsoo heidän perään). »Eri mieltä!» Kiitoksia paljon, kyllä minä sen uskon! Eikö tuo piru olisi häntä suudellut, jos en olisi sattunut tulemaan. Täydellinen skandaali puhkeaa kohta, sen tunnen sieramissani. Ja kyllä minä pidän huolta siitä että se tulee tunnetuksi. Se on pieni yksityislystini, se. Hehe!
(Aikoo mennä perältä kun HENTUNEN tulee vastaan kantaen tarjotinta laseineen.)