BERTHA. Kukahan lie tämän kirjoittanut, tiedätkö sinä?
MIILI. Mistä sen tietää? Pappa luulee että se on tuo ilkeä Lundström.
Mutta tule nyt Bertha, niin mennään mamman luo.
BERTHA. Minä — minä nyt en tällä kertaa — Minulla on vähän asioita — —
MIILI. Mitä niistä nyt. Jätä ne toistaiseksi.
BERTHA. En voi. Ja sitä paitsi — en minä osaa heitä lohduttaa. Sinä sovit siihen paremmin kuin minä. Hyvästi nyt, Miili!
MIILI (alakuloisesti). No, hyvästi sitten!
BERTHA. Niin, hyvästi nyt! Elä aina onnellisena ja ajattele joskus minuakin. (Halailee ja suutelee häntä.) Hyvästi hyvästi, rakas, pikku Miilini!
(Kiirehtii ulos.)
MIILI. Mitä — mitä tämä merkitsi! Hänellä oli kyyneleet silmissä! Jättääkö hän meidät, vai — —? (Juoksee vasemmalle.) Bertha, Bertha, odotahan vähän — minulla on jotain sinulle sanomista — — Ei, hän on jo poissa.