VILANDER. Vai onko tullut häneltä kirjettä? Sinähän sen parhaiten tiedät. Ennen hän aina kirjoitti minulle, mutta nyt kirjeet ovat sinulle osoitetut ties mistä syystä.
MIILI. Mutta sehän on yhdentekevä kun ne kuuluvat meille yhteisesti, pappa.
VILANDER. Mutta minä pelkään ettet sinä lue kaikkea mitä niissä seisoo. Se viimeinenkin kirje näytti niin pitkältä, mutta yks kaks sinä sen vaan minulle luit. Onko teillä joku salaisuus keskenänne, jota ukko höperö ei saa kuulla. Se ei ole kauniisti tehty teiltä, sen sanon.
MIILI. No, onhan meillä tavallaan.
VILANDER. Niin, enkös arvannut oikein!
MIILI. No, tiedä se siis — hän tulee takaisin kotimaahan.
VILANDER. Mitä? Mistä syystä?
MIILI. Hän saa paikan täällä Suomessa. Mutta sen hän itse voi kertoa sinulle kun hän saapuu.
VILANDER. No, milloinka hän saapuu sitten?
MIILI. Aivan kohta.