MIILI (kuin yllä). Sinä olet kerran vannonut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä, eikö niin?
HAMARI. Kyllä. Mutta nythän me olemme laillisessa erossa.
MIILI. Vaikka. Mutta minusta tuntuu kuin te vieläkin olisitte naimisissa, kun hän vaan olisi pitemmällä matkalla ja että te vielä yhtyisitte kerran.
HAMARI. Sehän ei koskaan tule tapahtumaan, ei hänen eikä minun puolesta, senhän sinäkin kyllä tiedät.
MIILI. Vaikka ei tulisikaan, niin hän on tuolla ulkona maailmassa kumminkin. Ja jos — —
HAMARI. Ja jos?
MIILI. Niin, jos minä tulisin sinun luoksesi, sinun vaimoksesi, niin tuntuisi aina kun olisin Berthan kodissa ja että hän milloinka tahansa voisi tulla ja heittää minut ulos kuin minkähän — minkähän vieraan ihmisen.
HAMARI. Mutta Miili, rakas Miili, kuinka sinä voit noin puhua! Sehän on hullutusta!
MIILI. Saattaa olla. Mutta minusta se vaan niin tuntuu.
HAMARI. Ja tämä tunne, onko se sinussa niin voimakas että se estää sinua tulemasta vaimokseni?