KEKKONEN. Miksikä ajaksi kahvia. No, se on minulle yhdentekevä, aivan yhdentekevä.
VIIVI. No, määrätään sitten k:lo 9. Ja hyvää yötä nyt ja kiitoksia kyydistä!
(Aikoo mennä oikealle).
KEKKONEN. No, joko te menette?
VIIVI. Mitäs minä sitten —?
KEKKONEN. Kuulkaapas neiti! Tuota — saanko vast'edeskin tulla teitä kyyditsemään? Saanko?
VIIVI. Miks'ei jos soveltuu.
KEKKONEN. Tuota — että jos olisikin vaikka vähän pitempi matka.
He he he!
VIIVI. Pitempi matka?
KEKKONEN. Niin tuommoinen matka, joka — hm, joka kestäisi ei ainoastaan yhden päivän, mutta monta päivää, viikkoa, kuukausia jopa vuosiakin ja joka — hm —