KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! (Kääntyy ovessa ja katsoo Viiviä niinkuin hän aikoisi jotain sanoa) Tuota — Jahah, jahah — kyllä minä menen. Anteeksi — anteeksi että —
(Albert saattaa häntä etehiseen, josta kuuluu kova aivastus.
Albert tulee takaisin).
KAHDEKSAS KOHTAUS
Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar.
SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö —? Olikohan Lapviikista karannut, vai —?
SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka —
ALBERT. Joka haki lääkärin apua nuhaa vastaan, niin. Mutta mitä hän
Viiviä niin katseli? Näytti siltä kun hän olisi sinut tuntenut?
SELMA. Kas! Oletkin oikein säikähtyneen näköinen!
VIIVI. Niin — niin, kun luulin että jos lie varas tahi mikähän pahantekijä —
(Puuhailee kapsäkin kanssa peittääkseen hämmästystään).