MILLER. Jonkun hakijan puolesta?
NEITI. Ei, omasta puolestani.
MILLER. Omasta puol — Mutta —?
NEITI. Tässä olisi hakemuskirjani ja todistukset. Saanko vaivata teitä niiden lukemisella?
MILLER. No, miks'ei — Mutta — (Selailee papereita) Jaa-a, hyvin loistavia — parhaimpia kiitoslauseita mitä löytyy. Rehellisyyttä — käytännöllisyyttä — Niin, hyvä kyllä, mutta paikan olemme aikoneet ainoastaan mieshenkilölle, niin että sen vuoksi —
NEITI. Sen kyllä arvaan. Siitä syystä tyydynkin 3/4 osaan palkasta, vaikka se muuten on mielipiteitäni vastaan, koska tietysti samasta työstä on maksettava sama palkka naisille kuin miehillekin. Mutta minä otan sen affäärin kannalta. Sopiiko, niin sanokaa tykö.
MILLER. Se on suuri laitos — Voi tapahtua yhtä ja toista, jossa ruumiillinenkin voima —
NEITI. Pyydän, olkaa hyvä ja katselkaa tuota viimeistä paperia tuossa tukossa.
MILLER. Viimeistä — Mitä? Tämähän on oikeuden protokolla. — Näyttää siltä kun te olisitte ollut, kuinka minä sanoisin? — — tappelussa.
NEITI (tyytyväisesti ja kädet kupeilla): Niin olenkin. Viskasin ulos kaksi humalaista miestä, jotka yöllä tunkeutuivat laitoksen naispuolelle, ja toinen niistä silloin taittoi jalkansa, josta hän veti minut oikeuteen. Mutta minä voitin jutun.