KEKKONEN (erikseen): Hullu reissu tämä oli minulle, eikä enää taida kannattaa puhua mitään tuosta virastakaan. Tuhat tulimmaista, en voi olla kiroilematta! (Pui nyrkkiään vasemmalle) Mutta varo vaan itseäsi, senkin prinsessa siellä, vanhaksi pojaksi jään ikipäivikseni, sen sanon.
PALVELIJATAR (tulee takaisin kantaen kapsäkkiä, jonka hän asettaa lattialle toisen viereen): Tässä se on.
(Menee).
POLIISI. No, onko herra valmis?
KEKKONEN. Kyllä, kyllä. (Millerille) Antakaa nyt anteeksi että tällä tavalla, mutta —
MILLER (viittaa hänelle): Hyvä, hyvä —!
(Poliisi ja Kekkonen menevät, jälkimäinen kursailee ovessa).
MILLER. Ja nyt mulla on teidän kanssanne vähän puhumista, herrasväkeni. Kuinka se on mahdollista että sillä tavalla unhottaa asemansa, niinkuin sinä Selma olet tehnyt! Mennä keskellä yötä ryypiskelemään herrojen seurassa! Sehän on hansikka viskattu koko yhteiskunnan silmille! Sehän osoittaa semmoista yleisen opinionin halveksimista etten sitä voi selittää muulla tavalla kuin että sinä ja te kaikki olette tulleet ihan hulluiksi! Ja kenen kanssa sinä sitten siellä olit? Nuoren miehen kanssa, jonka kaikki tietävät sinun ihailijaksesi! Sinun maineesi on pilattu, tykkänään pilattu!
SELMA. Mutta pappa —
MILLER. Ole vait! Tuo skandaali on peitettävä, oli se sitten millä tavalla tahansa. Onnellisesti kyllä minulla olisi yksi keino. Mutta voinko minä sitä käyttää? — niin voinko minä sitä käyttää? Se on kysymys — (kävelee edestakaisin) Se on kysymys, joka — joka — Niin, tässä ei muu auta. Herra Salmela, jättäkää sisään hakemuksenne vieraskodin hoitajan paikkaan, niin saatte kohta mennä naimisiin —