ONNI. Kuinka niin?
HILMA. Olkoon mitä tahansa, niin se on halpaa — se on alhaista!
(Itku tukahduttaa hänen äänensä).
ONNI. Mutta mitä —?
HILMA. Että sillä tavalla kostaa! Sitä en olisi uskonut sinusta! Sinä, joka olit minua rakastavinasi —!
ONNI. Mutta selitä —
HILMA. Selitä! Tuoss' on sinun makkarasi! Niillä sinun ei enää tarvitse minua pilkata. Oi, minua onnetonta! Oi, minua petettyä tyttö raukkaa!
(Juoksee itkien vasemmalle).
ONNI. Makkarat! (Keikahtaa selälleen sohvaan). Taivaan vallat, mikä hirmuinen erehdys, mikä hirmuinen erehdys!
(Peittää silmänsä).